Analysointia siitä tosiaasiasta ”Miksi osa ihmisistä pysyy pitkään sinkkuna?”
On edelleen joillakin ihmisillä olemassa oletus, joka elää vielä sitkeästi: jos olet pitkään sinkku, jotain on sinulla pielessä. Tämä on yksinkertaisesti väärin. On aika heittää ”romukoppaan” tälläinen ajattelu. Maailma on nykyisin niin muuttunut ja ihmiset ovat paljon itsenäisempiä kuin ennen.
Nykyisin monet hakevat elämyksiä ja kokemuksia elämäändä entistä enemmän. On paljon pieniä seurustelun tapaisia suhteita ja seikkailuja. Enää ei riitä entisajan lomaromanssit vaan niitä on myös arkisessa elämässä. Tutustutaan uusiin ihmisiin ja vietetään mukavaa aikaa yhdessä, mutta myös haetaan sinkkuna seksuaalista nautintoa.
Jos huomataan ettei juttu tule toimimaan pidemmälle, niin ollaan valmiita jättämään asia siihen ja etsitään seuraavaa. Kuitenkin kriittisyys on kasvanut entistä enemmän siihen ettei aleta seurustelemaan kevein perustein vaan ollaan mielummin edelleen sinkkuina.
Yhä useammin pitkään sinkkuna pysyvät ihmiset eivät ole “jääneet ilman” – he ovat tietoisesti valinneet olla ottamatta vastaan mitä tahansa. Taustalla toistuu kaksi piirrettä: korkeat standardit ja kyky elää hyvä elämä yksin.
Juuri tämä seikka kyky elää hyvää elämää yksin on monelle se ratkaiseva pointti. Ei kannata mennä sellaiseen parisuhteeseen, jossa elämänlaatu kokonaisuutena huononee. Elämänkokemus ja aikaisemmat suhteet ovat sen niin monesti todistaneet itselle. Se, että sinkkuna on vapaa tekemään juuri niitä asioita mitä haluaa ja milloin haluaa. Kun sen kokee seurustelusuhteiden jälkeen niin siitä vapauden tunteesta haluaa pitää kiinni kynsin js hampain. Se tunne on uskomaton.
Kun ympärille katsoo monien ystävien parisuhteita, niin ihmettelee miksi he ovat valmiita pysymään niissä? Olen kuullut erilaisia syitä. Toiset ovat läheisriippuvaisia eivätkä kertakaikkiaan osaa nauttia sinkkuna olemisen vapauden tunteesta. Suuntaus on nykynuorilla kuitenkin muuttunut ja siksi monet nuoret haluavatkin olla entistä pidempään sinkkuina.
Tämä sama on havaittavissa nykyisin myös vanhemmilla ihmisillä. Täytetään kalenterit menoilla ja nautitaan elämästä sinkkuna.
Joskus tietysti tulee tunne, että olisi mukava olla joku siinä vieressä. Silloin voi olla ”viikonloppu suhde” ratkaisu. Ei seurustella, mutta kutsutaan viikoloppua viettämään yhdessä ihminen, jonka kanssa tuntee olonsa hyväksi. Hyvä seksi yhdessä yhdistää ja kun siihen liittää mukava yhteistä tekemistä kuten vaikka saunomista, leffojen katselua, kävelylenkkejä tai muuta mistä molemmat pitävät on tämä hyvin antoisa kokemus.
“Ihan hyvä” ei enää kelpaa
Moni meidtä on ollut suhteissa, jotka eivät ole toimineet. Niissä on nähty monet kompromissit, pettymykset ja se, miten paljon energiaa väärä ihminen voi sinulta viedä. Siksi rima aloittaa uusi suhde nousee.
Pitkään sinkkuna oleva ei etsi pelkästään seuraa, vaan etenkin yhteensopivuutta, tunnetta, arvojen kohtaamista.
Tämä tekeekin deittailusta armottoman tehokasta: suurin osa potentiaalisista ehdokkaista karsiutuu pois nopeasti.
Kun oma elämä toimii
Yksi isoimmista syistä sinkkuuden taustalla on yksinkertainen: elämä on jo valmiiksi hyvä. Miksi haluaisi pysyvään suhteeseen henkilön kanssa, joka todennäköisesti alentaa hyvän elämän tasoa?
Parisuhde ei ole mitenkään pelastus – se on usein suuri riski.
Parisuhde ei ole pelastus – se on riski.
Siksi kysymys ei ole: “Kelpaako tämä tyyppi minulle?” Vaan: “Parantaako tämä ihminen joyenkin oikeasti minun elämääni?”
Fiksut ihmiset valitsevat vähemmän – ja siksi jäävät useammin mielummin yksin
Älykkäämmät ihmiset mitä ilmeisemmin viettävät keskimäärin enemmän aikaa sinkkuina. He ovat tarpeeksi älykkäitä punnitsemaan mitä suhde antaa ja etenkin ottaa itseltä.
Ei siksi, etteivätkö he löytäisi kumppaneita.
Vaan siksi, että he todellakin analysoivat kaikkea enemmän, huomaavat ristiriidat nopeammin ja tekevät vähemmän impulsiivisia päätöksiä. He tekevät riskianalyysejä myös suhdetintamalla.
Toisin sanoen: he eivät lähde soitellen sotaan katsomaan, mitä tapahtuu.
Ajatus yhdistää kaikkia
Jos tämän ilmiön tiivistäisi, niin se on tämä: Väärä ihminen rinnalla on pahempi kuin ei olisi ketään.
Tämä ei todellakaan ole kyynisyyttä, vaan oppimista siitä mitä elämänkoulu on tuonut mukanaan.
Kun tämän on sisäistänyt itselle, niin moni aiemmin “ihan ok” tuntunut suhde ei enää läpäise omaa seulaa.
Itsenäisyys on vahvuus ja este
Vahva itsenäisyys voi myös joskus vaikeuttaa läheisyyttä. Se on kuitenkin hyvin yksilökohtaista.
Jos on tottunut pärjäämään yksin, saattaa toisen ihmisen päästäminen lähelle vaatia paljon enemmän kuin kiinnostusta – se vaatii sinulta kontrollista luopumista.
Sinkkuus ei ole enää monellekaan välivaihe
Muutos on minusta myös hyvin kulttuurinen.
Sinkkuus ei ole läntisessä kulttuurissa enää pelkkä odotushuone ennen “oikeaa elämää”. Se on nykyisin monelle se oikea elämä.
Pitkä sinkkuus ei välttämättä kerro meille siitä, ettei kukaan kelpaisi.
Se voi uhtä hyvin kertoa siitä, että on valmid kelpuuttanaan omaan elämäänsä vain jotain, jonka kokee itselle poikkeuksellisen hyväksi.
